Missä olit kun… Helsinki 2014

Helsinki Pride ja Slush-kasvuyritystapahtuma keräävät ennätykselliset yleisöt. Ravintolapäivä paisuu: vähän hullua mutta hauskaa, sanovat kokit itse.

Puistojumpat alkoivat jo 1992 mutta nyt ne ovat levinneet kaikkialle Helsinkiin. Maksuttomia puistojumppia järjestetään jo viidessätoista paikassa, esimerkiksi Aurinkolahden uimarannalla, Kontulan kelkkapuistossa, Rastilan leirintäalueella, Talin liikuntapuistossa ja Uimastadikan edessä.

Helsinki Pride -kulkueeseen osallistuu ennätysmäärä ihmisiä, poliisin arvion mukaan 20 000 marssijaa. Helsinki Priden tapahtumatuottaja Senni Moilanen uumoilee Ylen haastattelussa, että osallistujien määrää lisää käynnissä oleva debatti avioliittolaista.

Ysibaarin klassikkoannokset ovat edelleen kanapasta pollo limonello ja kanakorianteri-wok. Ensin mainittua on tehty ravintolan historian aikana yli 80 000 annosta ja jälkimmäistä 100 000. Ysibaari perustettiin vuonna 1996.

Hurjasti paisunut start up -tapahtuma Slush valtaa marraskuussa Helsingin Messukeskuksen ja kerää ennätysmäärän osallistujia: yli 13 000. Sijoittajia Messukeskukseen saapuu yli 700 ja kansainvälistä lehdistöä saman verran.

Juhlaviikkojen Huvila-teltassa keskitytään erityisesti jazziin ja maailmanmusiikkiin. Vuoden maailmantähtivieras on Sophie Ellis-Bextor.

Vappupiknikin kilpavarusteluun puututaan kaupungin toimesta: kaupunki tuo ensimmäistä kertaa kymmenen vartijaa valvomaan, ettei puiston nurmi tärvelly autojen tai sohvien alla. ”Viime vuosina telttojen ja muiden raskaiden rakenteiden tuonti on kiihtynyt. Puistoon on tultu jopa puskutraktorilla ja hinattu paikalle saunoja ja sohvia”, kuvaa piiripuutarhuri Sampo Sainio Hesarissa.

”Ravintolapäivä: 80 limeä, 20 kiloa lihaa ja hyvä boogie!”

JOHANNA ja TOMMI KARUSUO, Poco Loco Taco, Ravintolapäivä 2014:

”Meillä oli joku rakkausilta ja pyörittiin kaksistaan vaihteeksi Kalliossa syksyllä 2013. Käytiin Ravintolapäivässä Karhupuistossa ja siellä oli tosi hyvä boogie, vaikka sää oli surkea. Oiskohan me istuttu Oivassa ja puhuttu, että pitäiskö laittaa oma kiska seuraavalla kerralla.

Meksikolainen ruoka on aina ollut meidän juttu, ja siitä tuli luontevasti idea, että perustetaan meksikolainen ravintola. Tommilla on iso auto, ja ruvettiin hahmottelemaan ravintolaa sen eteen. Meidän hyvä ystävä Salla on visualisti ja tehnyt sisustussuunnittelua, se hahmotteli, miltä paikka näyttäis. Me mietittiin ja kokeiltiin ruokia.

Alusta asti päätettiin, että tehdään ihan kunnollinen ravintola. Että ei mitään päivän auringossa lämminnyttä sushia muovikatoksessa. Mietittiin reseptejä, yritettiin arvioida, mikä määrä safkaa varataan ja mikä olis sellaista ruokaa, jota vois myydä ja syödä hyvin ulkona. Kehiteltiin lopulta Hesarissa olleen ohjeen pohjalta oma resepti ylikypsälle revitylle possulle. Kastikkeet ja soossit pitää olla meksikolaisessa hyvät: me tehdään salsa ja guagamole itse. Kasvissyöjille tehtiin tuunattua papumössöä. Tortillojakin koitettiin tehdä itse, mutta todettiin, että ei sentään…

Lopulta seisottiin Heinon tukussa miettimässä, paljon sitä lihaa pitäis ostaa. Eka kerralla ostettiin kymmenen kiloa lihaa ja 200 tortillalettua. Ruoka meni hetkessä! Seuraavalla kerralla oltiin taas mukana Ravintolapäivässä, ja tällä kertaa lihaa oli 20 kiloa. Silti ruoka loppui muutamassa tunnissa. Me oltiin onnistuttu! HBL kävi räpsäisemässä kuvan Tommista parilan äärellä ja se päätyi lehden kanteen. Fiilis oli loistava.

Ens kerralla varataan ehkä 40 kiloa lihaa. Kotikeittiöstä alkaa kohta kapasiteetti loppumaan.

Me täytetään tacot paikan päällä Karhupuistossa. Siellä on auto, omat ja kaverin parvekekalusteet, pöytä, pöytäliinat, telttakatos, ravintolasta lainatut resot, kaksi rengaspoltinta ja parillapannua, joilla liha tiristetään rapeaksi. Se tuoksukin houkuttelee jengiä. Ja tietysti mankka, jolta tulee meksikolaista musiikkia ja kokin zombrero!

Me on tykätty ihan hirveesti olla mukana. Bruce Oreck kiteytti hyvin sanomalla, että Ravintolapäivänä helsinkiläiset on yhden päivän kuin New Yorkissa. Ruoka yhdistää ihmisiä parhaiten. Tässä on sekin hauska puoli, että Ravintolapäivä ei liity mitenkään alkoholiin ja silti kaikilla on hauskaa.

Tuntuu siltä, että Ravintolapäivä rentouttaa Helsingin ravintolakulttuuria ja saa ihmiset liikkeelle. Ihmiset on kivoja toisilleen.

Me kuulutaan Hertsikassa kaikenmaailmaan ruokapiireihin ja pelto-osuuskuntiin. Siellä on jotenkin sama homma: ihmiset on hyvällä tuulella ja kivoja toisilleen, kun puuhataan yhdessä hyvän ruuan ja raaka-aineiden parissa.

Ravintolan nimi on Poco Loco Taco, ja lapset on hommassa mukana. Tia on kassa ja toka kerralla lapsilla oli myös oma kiska Poco Loco Goes Candy. Lapset suunnitteli ihan innoissaan omaa juttuaan: duunas popcornia ja pussitti, keräs karkkipusseja, oli itsetehtyjä rockyroadeja ja tikkareita… Pojat seisoivat sitten täpäkkänä kiskalla ja oppivat senkin, että pitää olla sosiaalinen, kun myy ihmisille jotain. Oli kiva, kun lapset sai vähän omaa rahaa ja oli ylpeitä omasta kiskastaan. Ne ehkä tajuaa vasta myöhemmin, kuinka paljon ne on tossa hommassa oppineet.

Ravintolapäivässä on paljon hommaa: pilkot tomaatteja kymmenen litran salsaan ja keittiön pöydällä odottaa 80 limeä… Eihän siinä oo mitään järkeä – poco loco tarkoittaakin vähän hullua – mutta meille se on tuottanut tosi paljon iloa.”