Missä olit kun… Helsinki 2011

Uuden sirkuksen keskus valmistuu Suvilahteen ja Musiikkitalo Eduskuntatalon naapuriin. Prince kunnioittaa Helsinkiä vierailullaan, ja Lostari sulkee ovensa viidentoista vuoden jälkeen.

Ravintolapäivä syntyy Helsingissä Antti Tuomolan, Olli Sirénin ja Timo Santalan ideasta. Ensimmäistä Ravintolapäivää vietetään 21. toukokuuta 2011. Mukana on 45 ravintola-alan amatöörien pitämää pop up -ravintolaa.

Kalliossa aloittaa toimintansa Parkour Akatemia, jossa ”urbaanin nuorison trendilajia” voi treenata lasten, nuorten, aikuisten ja perheiden ryhmissä. Toukokuussa aloittaa toimintansa Kallion alueen yrittäjien Up With Kallio -verkosto. Kahvakuulatreenit täyttyvät liikuntakeskuksissa ja kuntosaleilla. Laji on jopa suositumpaa kuin zumba.

Suvilahdessa aukeaa uuden sirkuksen keskus Cirko. Alueelle pesiytyy myös uusia ravintoloita ja tapahtumia. ”Jos haluat sinne, missä tapahtuu, tule mukaan vanhalle kaasutehtaalle”, kutsuu Nyt-liite kansijutussaan. Kalasataman metroaseman toisella puolella Kyläsaaressa aukeaa toisenlainen uusi Helsinki: romanikerjäläisten ja turvapaikanhakijoiden leirit ja vallattuun taloon syntynyt Sosiaalikeskus Satama.

Eduskuntatalon eteen valmistunut Musiikkitalo avaa ovensa yleisölle elokuun lopussa. Avajaiskonsertin ensimmäisenä numerona soitetaan Sibeliuksen Finlandia. Orkesteri muodostuu Helsingin kaupunginorkesterin puhallin- ja lyömäsoittajista sekä Radion sinfoniaorkesterin jousisoittajista. Kuoro on Sibelius-Akatemiasta. Orkesteria johtaa Jukka-Pekka Saraste.

Huvila-teltassa Paleface esiintyy Koiton laulun kanssa, Von Herzen Brothers Rubikin kanssa ja Anna Eriksson Irina Björklundin kanssa. Vuoden ulkomaista ohjelmistoa edustaa muun muassa The Creole Choir Of Cuba.

Prince esiintyy Hartwall Arenalla 21. heinäkuuta. ”Passeli esitys pornofunkin suurmieheltä”, arvioi keikkaa Rumba-lehti. ” Kaksituntisen loppuratkaisun jäljiltä helsinkiläisen urheilupyhätön permannolla näkyi vain kestohymyyn jähmettyneitä naamoja. Hikisiin vartaloihin oli liimautunut kultaista ja purppuraista paperisilppua. Kaikki näyttivät siltä kuin olisivat nähneet juuri omin silmin itsensä vapahtajan.”

“Työyhteisö Lostarissa oli hieman kummallinen – hyvällä tavalla.”

ANJA SAARIMAA, Lost and Found:

“Ravintola Lost & Found eli Lostari toimi samalla paikalla Annankadulla 15 vuoden ajan. Olin töissä Lostarissa alusta alkaen aina vuoden 2006 loppupuolelle asti. Olin myös paikalla viimeisenä iltana 2011. Paikalla oli vanhoja vakkareita ja entistä henksua. Tutulla ‘pöllöveräjällä’ baaritiskin nurkalla notkuttiin valomerkkiin asti. Henkilökunnan päästyä töistä nautittiin hieman kuohujuomaa ja muutakin, muisteltiin menneitä ja juhlistettiin erään aikakauden päättymistä.

Minut pyydettiin Lostariin töihin, koska tunsin ennestään kaikki kolme omistajaa eli Pepin, Lexan ja Kellin. Pepi oli ollut päällikkönäni Rivoliyhtiöiden aikaan Mikadossa, Svenska Klubbenilla ja Walhallassa. Rekrytointiprosessi oli lyhyehkö: kysyttiin, onko halua lähteä uuteen ravintolaan keskustaan töihin. Kävimme yhdessä syömässä ja tutustumassa silloisen Hot Tomato Jazz Klubiin tiloihin.

Työyhteisö Lostarissa oli loistava, ehkä hieman kummallinenkin – hyvällä tavalla. Työkaverit olivat kavereita keskenään, ilot ja surut jaettiin ja vapaa-aikanakin olimme tekemisissä. Tietty ydinjoukko pysyi vuodesta toiseen. Ekstraajia tuli ja meni, ja osa heistä jäi tai tuli myöhemmin vakkariksi. Vanhemmat työntekijät kouluttivat uudempia, asenne oli se joka ratkaisi. Täytyi pystyä olemaan persoona ja tulla kaikkien kanssa toimeen. Mutta asiakkaiden nöyristelyyn ei ollut aihetta. Jokaisella henksusta oli omat lempparivakkarit asiakkaiden joukossa. Muistaakseni laskimme vuonna 2001, kuinka monta henkilöä oli ollut Lostarissa kaiken kaikkiaan töissä – siis keittiössä, salissa ja narikassa – ja luku oli huikea, jotain 170-180 henkilön verran.

Lostari avattiin homoravintolana ja sellaisena se pysyikin muutaman vuoden. Aivan alkuajoilta on jäänyt mieleen baariasiakas, joka hieman närkästyneenä kysyi ‘Mitä? Onko tämä joku homokuppila?’, johon vastasin ‘Ei, tämä on heteroystävällinen gay ravintola’. Lause jäi elämään, ja sillä olikin ehkä kauaskantoisemmat vaikutukset kuin sillä hetkellä arvasikaan. Homoasiakaskunta väheni ja heterot lisääntyivät. Homot eivät kuitenkaan hylänneet Lostaria kokonaan, osalle paikka oli sopivasti mixed melkein loppumetreille saakka.

Lostarin menestys Helsingin yössä perustui minun mielestäni siihen, että se oli sopiva sekoitus kaikkea. Asiakkaina muusikot, teatteriväki, muut julkimot, homot, heterot ja normiasiakkaat sulassa sovussa, eikä aina niin selvinpäin. Tämä yhdistettynä hauskaan henkilökuntaan teki paikasta helposti lähestyttävän ja rennon. Asiakkailla oli suuri vaikutus menestyksen syntymiseen. Hauskoja muistoja on vaikka millä mitalla, valitettavasti suurin osa on kyllä täysin painokelvotonta.”