Missä olit kun… Helsinki 2010

Vaasankadusta tulee jälleen kerran cool. Maailmantähdet ravaavat kesä-Helsingissä ja Lasipalatsin takapihalla tanssitaan iskelmän tahtiin.

Hotelli Presidentin yökerho täyttää 30 vuotta. ”Pressa” on elänyt vuosien mittaan monta elämää 1980-luvun bisnesmiesten ykköspaikasta houseluolan kautta Kamppiin parkkeeratuksi ”risteilydiskoksi”. Kolmekymppisiä juhlitaan Jean S:n säestyksellä.

Vappuna Kaivohuoneella esiinyy Ressu Redford, Nosturissa PMMP ja Tavastialla Kunigassoundi. 22. toukokuuta ympäri Helsinkiä järjestetään tapahtumia, joissa kaupunkilaiset pääsevät suunnittelemaan designpääkaupunkivuotta 2012.

Kurvin kulmilla puhutaan hipsteri-ilmiöstä: Vaasankadulle ja Mäkelänkadulle on pesiytynyt useita uusia, tyylikkäitä baareja ja ravintoloita. Toinen vuoden puheenaiheista ovat kaupungin monet vintagekaupat. Helsingin Sanomissa puhutaan jo ”vintagevouhotuksesta”.

Huvila-teltassa esiintyvät muun muassa Lisa Nilsson, Martha Wainwright ja Paula Koivuniemi.

Helsingin kaupunginjohtajan talousarvioehdotuksessa todetaan, että talousnäkymät suunnitelmakaudelle 2010–2012 ovat kauden alkaessa erittäin epävarmat. HSY:n tilastojen mukaan taantuma on vienyt lähes 20 000 työpaikkaa pääkaupunkiseudulta. Edellisvuosia vähemmän ihmisiä siis sukkuloi Helsinkiin ja muualle pääkaupunkiseudulle töihin.

Kesäkuussa Helsingissä esiintyvät viikon sisällä Guns’n’Roses, Green Day, Whitney Houston, Billy Idol ja Kiss. Elokuvateattereissa kummastuttaa Inception, puhuttaa The Social Network ja massoja naurattaa Napapiirin sankarit.

”Ilmeisesti suuri osa loppuillan kävijöistä oli vapaalla olevia baarityöntekijöitä”

MIKKO MATTLAR, dj ja iskelmäasiantuntija:

”Iskelmäkesä-klubit alkoivat m-barin terassilla Lasipalatsin takapihalla kesällä 2010. Silloin klubi oli joka toinen tiistai ja kelit enimmäkseen hyviä. Muistan, että kyttäsin säätiedotuksia pitkin päivää aina keikkapäivinä, koska sää vaikutti todella olennaisesti siihen, kuinka hauskaa illalla oli soittaa. Ihan hyviä bileitä oli.

2011 soitettiin sitten joka maanantai, ja klubi lähti kunnon suosioon. Meitä ihmetytti tosi paljon, että paikalle tuli maanantaisin kymmeniä ellei satoja bilehaluisia ihmisiä, jotka jäivät paikalle tanssimaan pöydillä pilkkuun asti. Ajateltiin, että alkuilta ja pari tuoppia iskelmän säestämänä varmaan kiinnostaisivat ihmisiä, mutta sitä ei osattu ennustaa, että bileet jatkuisivat terassilla valomerkkiin asti. Asia selvisi mulle sitten vasta syksyllä, kun olin soittamassa Vaasankadun Bar Molotowissa ja yksi kesältä naamalta tuttu tyttö tuli juttelemaan. Hän kertoi olevansa baarityöntekijä ja tulleensa kesällä aina viikonlopun jälkeen bilettämään meidän klubille työkaveriensa kanssa, koska maanantai on baarityöntekijöiden lauantai. Eli ilmeisesti suuri osa loppuillan kävijöistä oli vapaalla olevia baarityöntekijöitä, jotka nollasivat menneen viikonlopun tuolla terassilla.

Myöhemmin mulle selvisi Stadin diskohistoria -ohjelmaa tehdessä, että maanantai on ollut ennenkin suosittu bilepäivä Helsingissä, esim. KY Exitin rokkimaanantait 80-luvulla saattoivat vetää jopa tuhat henkeä kun koko pk-seudun ravintolatyöntekijät tulivat sinne juhlimaan viikonlopun jälkeen.

Parhaina Iskelmäkesä-klubi-iltoina väkeä oli varmaankin useampi sata eli terassi ihan täynnä, eikä tosi huonoja iltoja tule mieleen. Keskeisen sijainnin takia monet ohikulkijat löysivät paikalle tietämättä mistä on kyse. Näihin kuuluivat myös Helsinkiin tulleet turistit. Muistan ainakin japanilaisia ja brasilialaisia asiakkaita, jotka olivat kovin kiinnostuneita vanhasta suomimusasta.

Iskelmäkeikoilla meni alussa läpi mikä tahansa tanssittava iskelmä, mutta vähitellen yleisö vaihtui ja uusi yleisö halusi kuulla vain sellaisia biisejä, jotka se jo tunsi ennestään. Se oli päällimmäinen syy, miksi jäin pois Iskelmäkesästä vuoden 2012 jälkeen. Taustamusiikkina meni mikä tahansa läpi mutta jos halusi ihmiset tanssimaan niin piti soittaa hittejä, mikä ei ole dj:lle yhtä palkitsevaa kuin musiikin kaivaminen ja ihmisten yllättäminen sillä. Ensimmäiset Iskelmäkesät muistan kuitenkin tässä mielessä vielä ihan mieluisina tapahtumina, joissa ihmiset halusivat kuulla tuntemattomampiakin kappaleita.”