Missä olit kun… Helsinki 2008

Björkin oharit, Juhlaviikkojen synttärit ja uusi Michelin-tähtiravintola. Uusi omistaja ottaa haltuun Suvilahden alueen ja lämmittää sen vanhan saunan.

15. elokuuta 2008 saa Lasipalatsin Bio Rexissä ensi-iltansa Peter von Baghin dokumenttielokuva ”Helsinki, ikuisesti”. Brittiläinen elokuvalehti Sight & Sound kuvaa elokuvaa ”mestariteokseksi”. Helsingin historiasta kertoo myös Kaupunginteatterissa huhtikuussa ensi-iltansa saanut dramatisointi Kjell Westön menestysromaanista ”Missä kuljimme kerran”.

Whitesnake ja Slayer esiintyvät Helsingin Jäähallissa, The Soundtrack of Our Lives Tavastialla ja Kings of Convenience Flow-festivaaleilla Suvilahdessa. Finlandia-talon taakse suunnitellaan uutta tapahtuma-aluetta, Finlandiapuistoa, jonka ensimmäiseksi esiintyjäksi kiinnitetään Björk. Islantilaisartisti kuitenkin peruu heinäkuulle suunnitellun keikkansa.

We Love Helsinki -yhteisö järjestää ensimmäiset Iskelmätanssinsa Kuudennella linjalla juhannusaattona. Helsingissä on 39 318 neliömetriä nuorisotiloja. Nuorisotalot ja muut kaupungin nuorisotilat tavoittavat vuoden aikana 43 971 nuorta.

Helsingin juhlaviikot viettää 40-vuotisjuhlavuotta. Huvila-teltassa esiintyvät muun muassa Ana Moura ja The Dø. Ateneumin suosittu kesänäyttely esittelee Pekka Halosen tuotantoa. Helsinki Pride -tapahtuman vuoden teema on vihreys: tapahtumajärjestäjät haluavat järjestää ”iloisen ja räväkän mutta ekologisesti kestävämmän sateenkaaritapahtuman”.

Eteläesplanadille kaksi vuotta sitten avattu ravintola Postres saa ensimmäisen Michelin-tähtensä ja valitaan Vuoden ravintolaksi. City-lehden äänestyksessä kaupungin parhaaksi uudeksi ravintolaksi äänestetään Erottajalle avattu Cuba Café. ”Pyrimme tahallisesti välttämään turhaa hienoutta, näkeehän sen jo sisustuksessakin”, kertoo ravintolapäällikkö Riku Stenros Cityn haastattelussa. ”Meillä käy paljon sellaisia, jotka ovat kyllästyneet bling bling -elämään, mutta pitävät Kuudetta linjaa vähän liian outona.”

”Asioiden tekeminen virastotyönä pitäisi olla aina vihoviimeinen ratkaisu”

STUBA NIKULA:

”Suvilahden ysirakennuksessa on sauna, jonka pukuhuoneen seinissä oli jäljellä kaasutehtaan duunareiden kädenjälkiä. Ne oli tummuneet, kun samoihin ovenkarmeihin oli nojailtu paskaisilla käsillä vuosikymmenten ajan. Meidän ihan ensimmäisiä ajatuksia oli, että tämä pitää saada lämpimäksi. Suvilahden alue oli siirtynyt Kaapelitalo Oy:n hallintaan tammikuun alussa – Kaapelitalon johtajana kävin hakemassa kangaskassillisen alueen avaimia ja mapillisen sähkösopimuksia ja muita papereita aluetta hallinnoineelta Helsingin Energialta. Se oli hyvin koruton 10-minuuttinen. Kaapelitehtaalla iskin avainkassin keskelle Kaapelin huoltomiesten kahvipöytää ja sanoin, että eiköhän aleta.

Ysirakennuksen kaasulämmitteinen sauna saatiin kuntoon jo keväällä. Meillä oli hyvät siivoustalkoot. Pelotti ihan helvetisti panna se kaasukiuas ensimmäistä kertaa tulille, mutta helvetin hyvät löylyt tuli kyllä. Ja se fiilis tulla pyyhe päällä saunasta siihen Suvilahden tyhjään pihaan, katsella ympärilleen…

Meillä oli visio, mitä alueesta pitäisi tehdä. Jos Kaapelilla toimivat kuvataide, nykytanssi ja bändit, Suvilahden voisivat valloittaa sirkus, independent-teatteri ja ulkotapahtumat.

Suvilahden alueen uudesta elämästä oli teetetty ensimmäinen selvitys ’Suvilahden mahdollisuus’ jo 1999. Alueelle kaavailtiin liikunta-, nuoriso-, kulttuuri- ja yritystoimintaa. Vähän myöhemmin Kaapelitehtaalla oli syntynyt ajatus, että talon toimintaa voisi monistaa muihin kohteisiin. Kaapelin oma peruskorjaus alkoi olla aikalailla valmis, mutta tiloja tarvitsevien taiteilijoiden jono ovella ei lyhentynyt. Tosissaan Suvilahtea ruvettiin veivaamaan 2007. Perustettiin työryhmä pohtimaan asiaa ja tekemään esitys päätöksentekijöille. 17. joulukuuta 2007 kaupunginhallitus päätti, että Suvilahti siirtyy Kaapelitalon hallintaan 1.1.2008.

Flow-festivaali oli järjestetty Suvilahdessa ensimmäisen kerran jo edellisenä kesänä. Silloin ne maksoivat vuokraa alueesta 200 euroa. Niitä kai vihloo vieläkin, että joutuvat nyt maksamaan 30 000. Alueen rakennusten remontointi ja käyttöönotto oli lopulta paljon hitaampaa ja monimutkaisempaa ja kalliimpaa kuin odotettiin. Kaasukellojen osalta se tyssäsi alkuunsa – niiden kunnostamisesta ja uusiokäytöstä väitellään yhä.

Kaapelitalo on oma osakeyhtiönsä, vaikka sen omistaakin kaupunki. Sekä Kaapelilla että Suvilahdessa kaupalliset toimijat maksavat korkeampaa vuokraa kuin taiteilijat. Kaapelin mallin keksi 1990-luvun alussa Helsingin kaupungin tonttiosaston osastopäällikkö Juhani Tuuttila. Sitä ei ole kopioitu mistään Keski-Euroopasta, vaan Kaapelitehdas on ihan helsinkiläinen idea. Malli on osoittautunut toimivaksi Suvilahdessakin. Puhtaasti kaupallisena hankkeena Suvilahti ei olisi koskaan lähtenyt lentoon.

Asioiden tekeminen virastotyönä pitäisi olla aina vihoviimeinen ratkaisu. Ensin kaupungin päättäjien pitää katsoa ikkunasta, että alkaako jotain tapahtua ihan itsenäisesti. Jos ei ala, heitetään vähän rahaa ja katsotaan auttaako se. Jos sittenkään ei ala, viimeisenä ratkaisuna mennään itse tekemään.

2010 avattiin Suvilahden graffitiaita. Sen kanssa mulla oli vähän sellainen tunne, että onhan tää tavallaan täydellinen paradoksi: luvallinen graffitipaikka. Sanotaanko näin, että ei mua ihmetyttänyt, ettei se kokonaan luvattomia graffiteja kaupungista poistanut. Jos mä olisin itseäni kunnioittava graffitimaalari, niin enhän mäkään pelkästään luvallisia seiniä maalaisi. Tietyllä tavalla kulttuurin varmaan pitää irrottautua instituutioista pysyäkseen relevanttina. Irtosihan Flow-festarikin Helsingin Juhlaviikoista. Kaapelitehtaalla oli anarkiaa ja piittaamattomuutta erilaisista viranomaismääräyksistä paljon – sellaisia tarinoita ei synny, jos tehdään aina terveellisesti ja turvallisesti ja jokaista viranomaista kuullen. Nyt jotain uutta syntyy esimerkiksi Ääniwallissa tai VR:n vanhoilla varikoilla Vallilasssa. Kun siellä kävelee pihaan, ajattelee, että tää ei voi olla luvallista. Se on hieno fiilis.

Elokuussa 2008, kun Flow levittäytyi toista kertaa Suvilahden alueelle, salakuljetimme Chrisse Moustgaardin kanssa kaljat festarin anniskelualueelta valvomorakennuksen katolle. Istuttiin siellä ja tsiigattiin sitä jengiä siinä jalkojemme juuressa. Puhuttiin, että tätä tän pitää olla. Vaan vielä useammin ja enemmän.”

Stuba Nikula toimi Kaapelitalo Oy:n johtajana 2006-2013. Vuodesta 2013 hän on toiminut Helsingin kaupungin kulttuurijohtajana. Ennen Kaapelitaloa Nikula toimi aktiivisesti mm. Elävän musiikin yhdistys ELMU ry:ssä.