Missä olit kun…. Helsinki 2000

Vuosituhat vaihtuu, it-kupla puhkeaa, Helsinki on Euroopan kulttuurikaupunki ja Makasiinien eteen kokoontuu Ihmismuuri.

Helsinki on yksi Euroopan yhdeksästä kulttuurikaupungista. Kulttuurikaupunkivuoden varoin muun muassa korjataan Harjutorin yleinen Kotiharjun sauna.

Riiko Sakkinen esiintyy Hesarissa ”kuvataide-akatemian ensimmäisenä vierailuprofessorina”, tanskalaisena Tal R.:nä. ja puhuu nykytaiteesta. Vasta seuraavana päivänä käy ilmi, että kyseessä oli Sakkisen ”sosiaalinen taideteos” totuuden kyseenalaistamisesta.

Maaliskuussa saavutetaan teknokuplaksi nimetyn ilmiön lakipiste: Nasdaq-indeksi saavuttaa toistaiseksi korkeimman pistelukunsa, 5 048,62. It-yhtiöiden kurssit syöksyvät rajuun laskuun, ja monet sijoittajat alkavat etsiskellä uusia sijoituskohteita.

Huvila-teltassa on kaksi Ismo Alangon tähdittämää iltaa, ja yksi Tähdet, tähdet -ilta eli tribuutti Rauli Badding Somerjoelle. Helsinkiläiset muodostavat noin 7000 ihmisen ketjun eli ihmismuurin Makasiinien ympärille vähän ennen lokakuun kunnallisvaaleja, 17. syyskuuta.

HIM on huipulla. City-lehti seuraa Ville Valoa Saksassa ja kertoo, että Valo antoi ennen Tavastian-keikkaa kuusitoista haastattelua putkeen. Yliopistokadun Copacabanassa myydään poikkeuksellisen paljon cocktaileja. Vilkkaimpina iltoina ravintola myy parituhatta drinkkiä, niinpä limettiä kuluu viikonlopussa 25 kiloa.

”Pelastakaa ne Makasiinit!”

TUOMAS RANTANEN, Pro Makasiinit:

”Aloin hengata Makasiineilla, kun Henni (Oksman) oli siellä olleessa taidegalleria Jangvassa töissä. Me oltiin styylattu jo pitempään silloin. Tutustuin Makasiineilla esimerkiksi Ossiin (Kajas), joka pyöritti Makasiinien kirpparia. Siinä me istuttiin kahvilassa ja mietittiin, mitähän näillä kulmilla nyt tapahtuu. Sanomatalo oli tuolloin juuri saatu harjaansa, ja Jangvasta käsin tuntui, että me ollaan alhaalla soutuveneessä, jonka yli ajaa lasinen Finnjet.

Kun Makasiinit alkoivat olla uhattuina, perustettiin Pro Makasiinit. Olin mukana alusta asti ja kirjoitin Pro Makasiinit -julistuksen pohjan. Makasiineja puolustava liike rakentui tuon julistuksen ympärille. Me ei haluttu olla yhdistys. Meitä ärsytti byrokratia ja muutenkaan me ei haluttu olla tyypillinen ei-liike, vaan kyllä-liike, positiivisen kautta toimiva massa. Yritettiin siis välttää erilaisille nimby-liikkeille tyypillistä nirinarinaa. Mehän ei vastustettu Musiikkitaloa, vaan nähtiin vanhan säilyttäminen osana kokonaissuunnitelmaa.

Kiasma oli valmistunut 1998. Kiasman väkikin tuki meitä promakasiinilaisia. Makasiinit olisi ollut Kiasmalle vähän villimpi vastapaino, off-Broadway-tyyppinen haastaja.

Makasiineilla pyöri paljon muitakin kuin meitä punkkarihippejä ja esihipstereitä. Kun katsoi tapahtumien kirjoa, tajusi, miten monenlaista väkeä siellä pyöri: oli Nokia-bileitä ja halpoja keikkoja, joille pääsi pummilla jos ei ollut rahaa – ja isoimpana kirppari. Makasiinien kirppari oli se juttu. Sinne saattoi tulla 10 000 ihmistä päivässä! 20 000 viikonlopussa!

Kaupunkitutkijat tekivät Makasiinien kirppareiden kävijöistä tutkimuksen. Kävi ilmi, että ne olivat suurelta osin tavallista kansaa lähiöistä, ei mitään erityisen hyvätuloista, mutta sellaisia… niinku mä sanoin Makasiinien purkamista kannattavien sosiaalidemokraattien Maija Anttilalle: teidän kannattajia, perusdemareita. Että Maija sähän olet vetänyt mattoa alta omiltas!

Kirppari oli Makasiineilla se kokoava tapahtuma, uudenlaista vapaan tilan sosiaalista käyttämistä, jota voidaan tuottaa kaupunkisuunnittelussa vain rajallisesti. Se syntyy itsestään, tai jää syntymättä. Makasiineille se syntyi. Me tajuttiin, että jos me tätä aletaan vääntämään, ei jäädä yksin.

Tuki tuli niin monesta suunnasta, että meillä Pro Makasiinit –liikkeessä vahvistui se olo, että seistään ison kulttuurisen murroksen ääressä. Esimerkki:

Laura Kolbe, joka järjesti siihen aikaan Eeva Ahtisaaren keskustelutapaamisia Mäntyniemessä, kutsui minut yhteen istuntoon puhumaan nimenomaan Makasiineista ja kaupunkikulttuurista. Vastaanotto oli lämmin, mutta silti hiukan yllätyin, kun lähtökättelyssä Eeva Ahtisaari otti minua molemmista käsistä kiinni ja sanoi: pelastakaa ne Makasiinit!

Makasiinit oli symbolisesti erityisen tärkeä. Eduskuntatalon edessä oleva nuhjuinen tila. Antiteesi pönöttävälle kulttuurille, josta nauttivat ne, jotka ovat ostaneet kalliin lipun kliiniseen tilaan.

Eivät kaikki tietenkään uskoneet Pro Makasiini -liikkeen mahdollisuuksiin. Odekin (Osmo Soininvaara) sanoi kaikella ystävyydellä, että tätä keissiä ei voi voittaa. Että tässä on vastapuolella niin isot voimat liikkeellä, että takkiin tulee. Me taas nähtiin, että vaikka me hävittäisiin ja Makasiinit purettaisiin, koko liike ja ajatus on niin merkittävä, että sekin on jo voitto, joka vaikuttaa politiikan ja hallinnon suhteeseen, kaupunkisuunnitteluun, kaupunkilaisuuteen…

Makasiineja puolustavaan adressiin kerättiin nimiä old school –meiningillä, ei ollut vielä mitään nettiadresseja tai Facebook-eventtejä. Me kerättiin nimiä kirppareilla ja kannettiin kirjastoihin papereita. Sieltä sitten soiteltiin, että tuokaa lisää lomakkeita, ne on lopussa.

Ihmismuuria ruvettiin puuhaamaan Ossin pajalla (valokuvastudio Magito Makasiineilla). Luulen, että ajatuksen tekstariketjukirjeestä keksi Magic Sam, Mannerheimon Sami. Se oli silloin vielä uus juttu: kutsutaan tekstareilla ihmisiä miekkariin ja pyydetään levittämään viestiä kymmenelle kaverille. Tekstari levisi valtavan laajalle.

Me oltiin silti hirveän huolissaan, että jos ihmisiä ei tule, ei tule mitään muuria. Näyttää kuvissa tosi urpolta, jos sataa vettä, meikit valuu, ja meitä on siellä muutama seisomassa kädet levällään säälittävän etäällä toisistamme…. Ei kovin hyvä mediahaltuunotto.

Miekkaripäivänä seisoin Makasiinien pihalla, huusin megafoniin ja kiihotin jengiä. Vastaan tuli joku jätkä puujaloilla ja muutakin porukkaa rupes palloilemaan siinä. Ja sit lisää porukkaa. Lähdin juoksemaan Kiasman puoleisen laiturin puolelta Töölönlahdelle päin tarkistamaan, riittääkö porukkaa muuriksi, että onko kaikki pakkaantuneet tähän eteen. Pääsin laiturin päähän, kiersin Makasiinien taakse, näin siellä takakaarella ihmisiä varmaan ainakin kahdeksassa rivissä… hulvahti läpi sellainen olo, että tää menee putkeen, tästä tulee helvetin hyvä juttu!

Makasiinien ihmismuuri oli isompi kuin mikään kaupunkiaiheinen miekkari Helsingissä koskaan. Siellä oli ehkä 7000 tai 10 000 ihmistä. Se oli selkeä sukupolvijuttu suhteessa kaupunkisuunnitteluun.

Makasiini-keissi vaikutti siihen, mitä Helsingissä on tapahtunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Se oli kaupunkitilan haltuunottoa, joka nyt jatkuu Ravintolapäivinä, Siivouspäivinä, Block Partyissa. Interrail-sukupolven ja heitä nuorempien käsitys kaupungeista on erilainen kuin vanhempien. Se korostuu, mikä on kiinnostavaa oleilun kannalta: kirpparit, kahvilat, vapaat tilat…

Mutta murros oli silloin vasta alussa. Mä oon syntynyt itse vuonna -65, ja muistan ajan, jolloin katusoittajat vietiin putkaan. Nyt on vähän eri meininki.”

Tuomas Rantanen on nykyään Voima-lehden kustannuspäällikkö ja Vihreiden kaupunginvaltuutettu.